Kyseessä on myöhemmin mm. Bourne-elokuvista tuttu kuvio. Tiedustelutoimintaa harjoittava järjestö (tässä tapauksessa CIA) menettää luottamuksen kenttätyöntekijäänsä ja palkkaa tämän oppipojan hoitamaan aiemman mentorinsa päiviltä. Elokuvassa ranskalainen Skorpioni (Alain Delon) jahtaa amerikkalaista Crossia (Burt Lancaster) valtameren molemmin puolin.
Herrat kunnioittavat toisiaan, onhan tappaja pieteetillä asiansa tekevä ammattimies siinä kuin puuseppä Pauligin kahvimainoksessa. Cross ei ole Skorpionin tyyppinen uuden ajan teknoeläin vaan jo toisen maailmansodan aikana osaamisensa rakentanut old school –kaveri. Hän pystyy ryyppäämään tarvittaessa perseet olalle myös vihollisen vakoojan kanssa veljellisissä merkeissä. Moraaliset rintamalinjat eivät ole lopulta niin selkeitä kuin CIA:n toimistossa näyttää.
Lopulta melko tavanomaisen ja nähdyn käsikirjoituksen pelastaa räväkkä ohjaustyö. Kaksi päätähteä ottavat toisistaan kaikki irti ja Lancaster tiettävästi hoiti valtaosan stunteistaan itse (mm. pitkä kohtaus rakennustyömaalla). 2000-luvun vakoilutrillereihin nähden elokuvan tempo toki vaikuttaa hitaalta ja leikkaustyö jähmeältä.
Ehkä kyseessä on sukupolviero, mutta allekirjoittaneelle Nixonin ja Carterin ajan trillerit edustavat edelleen jännärigenren kivijalkamateriaalia, aikaa ennen nykyaikaisia vakoilujärjestelmiä, gps-paikantimia ja – elokuvatekniikan osalta - cgi-tehosteita. Tekniikasta tuli itsetarkoitus vasta myöhemmin, vaikka toki viestienvälitys melko edistynyttä jo 1970-luvulla olikin.
3½ / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti