tiistai 20. tammikuuta 2015

Erämaan kutsu (1935)


Silloin tällöin on hyvää vaihtelua perääntyä draama- ja rikosgenreistä vanhan hyvän ajan seikkailuelokuvien pariin. Jack Londonin samannimiseen romaaniin perustuva, Darryl F. Zanuckin tuottama William Wellmanin ohjaustyö on ilmeisesti edelleen se kuuluisin alkuperäistyön filmatisointi.

Tarina kertoo kaverinsa kanssa Yokonin kultamaille suuntaavasta seikkailijasta Jack Thorntonista (karismallaan lumetkin sulattava Clark Gable), joka törmää erämaassa pulassa olevaan Claireen (Loretta Young) ja pelastaa tämän kylmältä ja villieläimiltä. Naisen kuolleeksi luullun miehen kirje vie yhteen lyöttäytyvän porukan kohti kultavaltausta. Mukana kuvioissa ovat alkava romanssi ja Yokonin kaupunki- ja erämaa-alueiden mittavat haasteet kulkijalle.

Washingtonin osavaltiossa kuvattu elokuva on maisemiltaan jylhä ja tunnelmallinen. Elokuvakäsikirjoitukseen on jäänyt kuitenkin turhaa tyhjäkäyntiä – mielestäni kun seikkailuelokuvan pitäisi olla viihdyttävä ja tasapainoinen kokonaisuus. Elokuvan hykerryttävimmät kohtaukset ovat yllättäen Thorntonin koira Buckin ansiota. Romuluinen ja susien sukua oleva eläin on miehen paras apu ja ystävä erämaassa. Tämän lisäksi koira ansaitsee isännälleen sievoisen summan rahaa vetämällä kahden tonnin painoista rekeä vedonlyöntikilpailussa.

Jälkeenpäin ajateltuna merkitystä elokuvalla oli ennen muuta Gablen ja Youngin yhteen saattamisessa. Pikaisesta kuvauksen aikaisesta romanssista syntyi tyttölapsi, jonka oikea isä pysyä salattuna vuosikymmenien ajan. Pääparin kemia onkin elokuvassa kohdillaan, ilmeisistä syistä!

Erämaan kutsu on esitetty viimeksi Suomessa TV 1:llä helmikuussa 1963 eli vakiomateriaalista ei ole kyse.

3½ / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti