sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Epätoivoiset (1947)


Vuosi on vaihtunut, mutta film-noir –rupeama jatkuu blogissa.

Anthony Mann ohjasi kymmenkunta mustan elokuvan lajityyppiin kuuluvaa filmiä vuosina 1946-1948. Nähdyistä on oma suosikkini Hän kulkee öisin (1948), puolidokumentti poliisin työstä rikollisjahdissa. Mannin ihmiskuva elokuvissa oli monesti kyyninen ja hän onkin yksi film-noirin perusohjaajista. Desperate-elokuvassa Mann otti myös itse kirjoitusvastuuta.

Tarina keskittyy vainottuun jokamieheen ja tämän rakastettuun. Kuorma-autokuski Steve Randall (Steve Brodie) joutuu pikakeikalle kesken herkän parisuhdehetken, mutta hommasta saatavat taalat houkuttavat nuorta aviomiestä ja tulevaa isää. Varasporukan autokuskiksi jouduttuaan hän tekee äkkinäisen ratkaisun ja karkaa, poliisin saatua surmansa kahakassa. Varkaat, päänä Walt Radak (Takaikkunasta tuttu Raymond Burr), pyrkivät vierittämään poliisisurman ja Radakin pikkuveljen joutumisen poliisin kynsiin Steven niskaan. Mies joutuukin lähtemään Los Angelesista nuorikkonsa kanssa pakoon maaseudulle sekä rosvoja että poliiseja.

Mannin elokuvan maisemat poikkeavat totutusta lajityypistä, pakomatkan kulkiessa ympäri Yhdysvaltojen sisämaita ja maisemia. Valoisien parisuhde- ja perhehetkien vastapainona elokuvassa on vahvoja tumman sävyjä. Mieleenjäävimmässä kohtauksessa Radakin miehet kurmuuttavat Randallia omassa piilopaikassaan, kattovalaisimen heiluessa ja paljastaessa toiminnan luonteen ja miesten kasvot välähdyksittäin. Tämä, yhdessä tyylikkään päätösjakson kanssa, riittää jo oikeuttamaan elokuvan olemassaolon genressä. Raymond Burrin iso ja voimakastahtoinen hahmo on filmissä hallitseva.

Pieni mutta viihdyttävä jännäri ei saanut koskaan Suomessa teatteriensi-iltaa vaan esitettiin kotimaiselle suurelle yleisölle vasta YLE Teemalla keväällä 2003. Vuoden 2010 esityksessä elokuvasta käytettiin suomalaista nimeä Epätoivoiset.

3½ / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti